PUNTARI ja kuinka se tehtiin

Puntari äänitettiin Tampereella Juuso Nordlundin JJ-Studiossa. Siellä oli tilaa, valoa, hämäryyttä, nauhasuhinaa, nappulaviidakkoa, kaffia, mustaa makkaraa ja innostavan rento ilmapiiri. Alunperin tämä levy piti tehdä jo edellisenä syksynä Omenamäen Onnellisessa studiossa (Hannun/Orffien kotistudio), mutta koska orkesterimme on aika hyvä tekemään muutoksia suunnitelmiin ja suunnitelmia muutoksiin sekä varsinkin muunnitelmia suutoksiin, niin äänitykset aloitettiin tammikuun 17. päivä. Sitä ennen pidimme viikon treenijakson uusille lauluille ja saimme mukaan Taitavan-Tapanin. Variksen Tapani on bassonsoittaja (myös munniharput, puhaltimet ja kulhot), joka rientää apuun kun Orffien matalat äänet kutsuu.

Huhtikuussa 2011 Puntari tuli ulos uunista ja huuteli: Olen valmis enkä muuta voi!

Puntari on mittausten mukaan akustinen, ihastunut, sekopäisen onnellinen, luonnollinen, oikukas ja salametelöivä. Aika voimallisesti se puolustaa heikompien puolta, nostaa pienempien tapausten merkittävyyttä ja yrittää ymmärtää isompien ihmisten vajavaista ehtimistä.

Puntari -nimi tuli vasemmalta ja kysymättä. Onhan levyllä saman niminen laulu, mutta ei se muita lauluja määrää. Puntari liittyy enemmän vanhaan kansi-ideaan, jossa muuli/aasi tasapainoili väärin lastatun kärryn aisoissa.
Kuva tuossa:



Tuossa kannessa kyllä viehätti ajatus siitä, että kuinkahan fiksuja ne aasin kärryn lastanneet muusikot ovat …?

Lopulta muulia/aasia kävi sääliksi ja päädyimme Jarkon (kansitaiteilija) kanssa suunnittelemaan nykyistä kantta. Aluksi oli vain ajatus kaksitasolentsikasta, mutta kyllä lopulliseen kanteen saatiin mukavasti symboliikkaa ja "sekopäisyyttä" ! Tästä saa myös johdettua (pienellä kierteellä) seuraavan levyn kannen ajatuskolmiosta: maalla (Ihmekolmoset vauhdissa), merellä (no, se seuraava) ja ilmassa (Puntari)

Polttoaineena Puntar-1 lentokoneessa ovat kauko-ohjatut laulut, Ihmekolmosten moottoripyörät taas olivat/ovat vieterivetoisia … oljybensaa käytetään mahdollisimman vähän! (Levyllä oleva "Elämän nallekarkit" käsittelee osittain samaa asiaa..?)

Jälleen kerran pohdimme: Mitä lastenmusiikki on? Ymmärtääkö tätä alle kouluikäinen? Ymmärtääkö tätä kukaan? Onko liian pitkä soolooooo?

Niinpä. Ja jälleen kerran vastasimme:
Kyllä - tämä on mielestämme lastenmusiikkia. Ja aikuisten... betoniraudoittajan perheelle yhteinen iltasoitto... opettaja-insinööripariskunnan ajomatka rauhallisesta kaksiosta lasten valtaaman rivitalon päätyhuoneistoon... ala-asteen leirikoulumatka... marketin lapsiparkin jukeboksi. Hymyn ja korvan välinen moottoritie. Ja se hiekkainen maantie sateen jälkeen...

1.Saanko esitellä

Jossain haastattelussa meiltä kysyttiin, notta onkos niitä paljonkin, jotka tekevät/esittävät lastenmusiikkia. Haastattelija oli itse sitä mieltä, että alalla taitaa olla aika vähän tekijöitä.

Hän hämmästyi, kun esittelimme alan toimijoita. Itseasiassa yllätyimme vähän itsekin määrän paljoudesta ja monipuolisuudesta. Sanoittaja suuressa viisaudessaan päätti tehdä tekstin, jossa esitellään lähes kaikki tämän hetken lastenmusiikin puuhapetet ja -pirkot. Monta tärkeääkin nimeä jää mainitsematta, mutta nytkin alunperin yksisäkeistöinen laulu paisui kolmisäkeistöiseksi eli hauska pieni lyhyt laulu uhkasi karata pikkuusen liian pitkäksi rypistykseksi...? Läheltä piti.

Tämän kertosäkeessä (b-osa) esitellään myös Orffien nimenlyhennys, mutta kyllä tätä laulua pitää ajatella koko lastenmusiikkikentän esittelyrallina. Pienenä hatunnostonakin kaikille lastenkulttuurin tekijöille.

Ehkä tätä voi käyttää myös kauppalistana levykaupassa – tyyliin, mitä kannattaa ostaa sen jälkeen, kun kaikki Orffit on jo hommattu …! Säveltäjä laulaa laulun itse, sillä hän tietää/luulee tietävänsä/arvaa (ympyröi oikea vaihtoehto), miten taituroida tekstin ja sävellyksen välisessä hiihtoputkessa.

2. Rautahampaat

Tämä ja edellinen sävellys tehtiin alun perin tilaustyönä eräälle isohkolle teatterille, jonne oli tulossa runomusikaali. Asiat mutkistuivat, ja me päädyimme katsomon puolelle. Koska tämäkin sävellys oli mielestämme kelpo, niin sanoitimme sen uudestaan omalla runoudellamme!

Tarinassa Villellä on maitohampaat löysällä ja hän päättää viettää vauhdikkaan kesän, ettei tarvitsisi maitohampaita koko ajan murehtia. Loppukesästä rautahampaat alkavatkin olla jo paikallaan. Pelto-orkesteri, joka soittaa selloa, näyttää kaukaa katsottuna Apocalypticalta!

3.Paarma

Sanoitus syntyi kerran keikkareissulta palatessa Tampereen ja Sastamalan välillä. Hukkasen kalaliikkeen kohdalla piti pysähtyä bussipysäkille kirjoittamaan sanat talteen.

Innoitus tekstiin syntyi harmistuksesta, kun paarmat ja muut ötökät kiusaavat puolustuskyvyttömiä pikkuisia. Kiusatkoon paarmat meitä aikuisia. Olemme sen ansainneet?!

4. Velikulta

Sävellys aloitusriffin ympärille rakennettu. Vähän bossanovaa tässä tavoitellaan.

Sanoitus on velkaa Vaahteramäen Eemelille ja vanhan työkaverin Riitan lapselle, joka piti viedä kesken vanhempainillan terveyskeskukseen., koska oli tunkaissut puolukoita nenäänsä!

5. Mandoliini

Tässä paljastuu Orffien rakkaus irlantilaiseen perinnemusiikkiin. Sävellys on Irlannin viheriöiltä, mutta ei kuitenkaan suora lainaus. Niin ainakin luulemme.

Rumpujen jättäminen tästä levyversiosta tuntui mukavan ilmavalta ratkaisulta.

Sanoituksessa ihmetellään vanhan mandoliinin kestävyyttä. Mutta niinhän se on, että jos joskus sattuu olemaan varaa, niin kannattaa ostaa kunnollinen soittopeli. Sellainen kestää yhden jos toisenkin seikkailun. Muovisista vappuleluista ei aina voi sanoa samaa...

6. Napapiirisankari

Napapiirin sankarit -elokuva on kyllä nähty, mutta tämä ei taida liittyä siihen mitenkään. Kyllä tässä liiallista oman navan ihailua kummastellaan.

Sävellys tehtiin kimpassa Matin kaksirivisen haitarin innoittamina. Vähän tässä on Eye of a tiger -melodiaa, mutta ei sitä huomaa, kunhan ei kerro kenellekään!

Studiossa oli kotimaiset Saari-rummut ja niillä piti vähän metelöidä. Soolossa Matti pääsee näyttämään, mitä kaksirivisen soittotunneilla on opittu!

7. Pieni rakkauslaulu

Rokkibiisi. Meidän mielestä rokkibiisien pitäisi edelleenkin olla vähän vaarallisia ja äreitä. No, tästä ei nyt ihan sellaista tullut. Se johtuu varmaan sanoituksesta, kun siinä lauletaan rakkaudesta. Toisaalta just tuon rakkausasian takia tämä voi olla vaarallinen – ainakin pienemmille poijille!

Tekstin eka versio on ainakin esikouluikäinen.

8. Elämän nallekarkit

Tekstin a-osa tuli kepeästi ja toi sävelenkin reppuselässään. Paljon enempää tekstiä ei sitten halunnutkaan syntyä. Yritettiin pitää toisto maltillisena, joten pitkää laulua ei tästä tullut.

Tekstin voi nähdä myös luonnovarojen jakamista pohtivana. Tai sitten pysytään vaan lauantaikarkeissa...

9. Koiran elämää

Kimmo ja Hannu tekivät tämän laulun keikkareissulla Oulussa joskus 2000-luvun alussa (Matti oli sillä hetkellä ystäväänsä moikkaamassa). Hannu oli unohtanut koko teoksen, mutta Kimmo -ihme kyllä- muisti sävellyksen ja kertosäkeen sanat. Alunperin kertosäe oli CMX-solistin tapaaan laulettu, mutta nyt mennään Orffien tyylillä. Sanoituksessa nuuhkitaan elämää koiran vinkkelistä.

Tämä on levyn 16:sta laulusta toinen, missä on oikeat rummut. Studiossa oli elämää suurempi urkukone, ja sitä piti tähänkin pikkuusen tuikata!

10. Puntari

Yhdellä otolla nauhoitettu, ja sen taitaa kuulla … Aikas pekistetty. Sanoittajalta tahi säveltäjältä on turha kysyä, mistä tässä oikein on kyse. Ei se tiedä!

Sellaiset laulut, joista ei oikein tiedä, herättävät Orff-leirissä kiinnostusta.

11. Hyvää päivää

Sanoituksessa yritellään naatiskella pienistä asioista, jotka onnistuu. Tässä ei kanneta huolta asioista, mihin ei voi vaikuttaa. Selvästi silti huomaa, ettei laulun päähenkilöllä ihan aina ole natsannut – no sanotaan se nyt sitten: saletisti!

Sävellys on bluesin ja balladin liitto. Kuulostaa vaaralliselta. Hyvä!

12. Keinuhevonen

Sävellys taitaa laukata romanimusiikin ja hevosmiesten jukeboksin ympyräradoilla.

B-osassa saattaa sävellaji vaihtua, mutta se on vahinko … Sanoitus seuraa pienen varsan kasvamista kotipilttuusta maailmalle ja uljaaksi lämminveriseksi.

Tai sitten kiikutellaan vaan keinuhevosella.

13. Täti

Tässä mennään Orffien musiikillisen ymmärryksen reunamilla. Ollaan ehkä vähän siellä missä pippuri kasvaa, mutta myöskin kotona keittiössä.

Sai alkunsa kaiken maailman pudotusohjelmien kimpaannuttamana. Tässä odotellaan, että kaikki ehtii ja kaikki pelaa.

Pitkään pohdittiin, missä se pienimmäinen viipyy. Laitettiin lopuksi hänet nukkumaan.

Pyyhkimään-lausahduskin piipahti mielessä...

Pienimmäisen "nukkumisäänet" kuulostavat varsin kookkailta!

14. Teippaaja

Tämä oli ollut valmiina jo vuosia. Melkein pikkusen meitä harmitti, kun kuultiin radiosta (lisää lastenohjelmia!) Pariisin kevään eli Tuunasen poijaan Teippileikki. Siinä ollaan samalla hiekkalaatikolla. Päätettiin silti levyttää tämäkin näkemys, koska tässä on hurjempi käsittely.

Ehkä jopa pelottava. Sellaistakin pitää olla. Ollaan jossain Villissä lännessä tahi olohuoneessa, missä Teippaaja etsii posket hehkuen uutta teipattavaa!

15. YYA-sopimus

Kyllä levyllä saa olla yksi rauhallinen balladi. Presidentti Urho Kekkosen hengessä teksti pohtii rajan takaista ystävyyttä tai lähinnä lempilelun merkitystä.

Sävellys tai oikeastaan sovitus oli alkujaan raisumpi. Rauhoittelimme sitä minkä kykenimme.

Aikas lempeä siitä tuli.

16. Koiramäen kirjastossa

Alunperin tilaustyönä tehty Espoon kulttuuripuolelle Suomalaisen Sadun Juhlaan. Laulussa oli siten aluksi vain suomalaisia satuhahmoja, mutta tähän versioon otettiin porukkaa myös merten takaa.

Niinhän siinä sitten kävi, että pitkästä laulusta tuli superpitkä. Päätettiin laittaa tämä laulu viimeiseksi, jos pieni (tai iso) kuuntelija ei jaksa näin pitkiä teoksia – voi levyn kuuntelun lopettaa jo edelliseen.

Sävellys on eräänlainen kunnianosoitus Juice Leskiselle. Pastissi. Tässä lainataan muotoa ja vähän sävellystäkin Juicen Pieksämäen asemalla -bluesista. Sitä passaa varsinkin aikuisille vilpittömästi suositella.

Tässä päästiin myös leikkimään erilaisilla epäsoittimilla. Mukana on ainakin: äänittäjä-Juuson vanhat nahkakengät, ilmapallo, pulkka, pullo, kattilankannet jne ...