Bumerangin synty

Kuinka bumerangia heitetään?-levy syntyi:

Levy äänitettiin Omenamäen onnellisessa studiossa eli Orffien omassa pajassa vanhalla kansakoululla Sastamalassa. Ajankohdaksi osui jälleen kerran talvi ja pakkaskuukaudet.

Eikä siinä mitään – hyvä aika muuten, mutta äänittäjä oli samaan aikaan myös lämmitysvastaava ja välillä hän innostui äänittämisestä ja soittamisesta enemmän kuin lämmittämisestä. Siitähän seurasi soittajille vilu ja kohmeiset sormet. Mutta nopeimmissakaan sooloissa sormien orastavaa kohmeisuutta ei kuule. Ei kuule. Ei kuule. Eeeei!

Levyn nimeksi luiskahti tuo Kuinka bumerangia heitetään? ihan vahingossa, koskapa se kuulosti runolliselta ja haastavalta. Ja oli sopivan pitkä…

Kansiasioissa oltiin yhteydessä taiteilija Reijo Kivijärveen, jonka maalauksia Orffit ovat ihastelleet Iittalan naivistien kesänäyttelyissä. Hän maalasi taulun, jossa bumerangin heittäjä tavoittelee onnistunutta heittoa. Rouva oikealla taitaa tietää, että bumerangi saattaa eksyä hiukan kauemmas, joten hän on jo käynnistänyt skootterin ja on valmis noutamaan bumerangin kilometrien päästä. Sieltä bumerangi löytyy kuusen alaoksiin takertuneena. Pitkä heitto! Jonain päivänä se lentää vielä niinkuin bumerangin kuuluukin lentää eli takaisin heittäjän käteen. Treeniä, treeniä!

Kansien lopulliset kuvat asetteli Jarkko-setä, joka on Orffien kansimiehistön kuvitusperämies ja tähystäjä.

Levyn laulut miksasi Pate-setä, joka asuu Paimiossa. Sama setä miksasi meidän Muu Vaara -levyn, mutta on silti tolkun mies ja ukulelen-soittaja.

Katsaus lauluihin:

1. Yläkerran tytöt

Sävellys syntyi treeneissä Matin haitarin tikutiku-äänien innostamana. Sävellys kuulostaa tikapuuhermostolta ja siksipä sanoittaja laittoi lapset tramppamaan yläkerran ja alakerran väliä.

Kun kaksi oli poissa niin yksi soitti heviosuudet laulun loppupuolelle. Myöhemmin ne kaksi yllättyivät, mutta ymmärsivät.

2. Punaiset housut

Tässä ollaan rytmimusiikin kehdossa tai ainakin sinne yritettiin mahduttautua. Tavoiteltiin sielun ja tanssivarpaan liittoa eli soul-funk-yhteyttä. Myös sellainen sana kuin Motown, kävi soittajilla mielessä.

Sanoitus pohtii tyylikkään pukeutumisen vaikeutta tai helppoutta. Varmaan Linnan juhlien aikaan syntynyt sanoitus.

3. Hyvikset / Pahikset

Sävellys syntyi Lahdessa musiikkiopiston konserttisalissa ennen keikkaa ns. tsaundtsekissä. Sali oli hir-mui-sen hienosti kaikuva ja kappaleen rytmikuvio terästi koko orkesterin. Levyllä sävellykseen yhdisteltiin kansanmusiikkia, punkkia ja afrikkalaista leirinuotiorumpuilua. Aikamoinen soppa, mikä tietysti välittömästi sai taputuksia Orffien leirissä.

Sanoituksessa pohditaan suhteellisen lempeästi hyvien ja pahojen tyyppien ikiaikaista taistoa. Onnellisten loppujen ystävinä Orffit johdattaa pahikset hyvästi.

4. Vasenkätiset

Tämä on sovituksellisesti Punaisten housujen kaveri eli pyritään liekuttelemaan amerikkalaisen rytmimusiikin betoniraudoittajia. Ei voi tietää onnistutaanko?

Sanoitus on oikean vasemman käden ojennus vasenkätisille. Niitä on suvussa, Akaan vasenkätisten festareilla ja jokapaikassa. Ja se on ihan oikein – ei siinä sen kummempaa!

5. Mutkikkaat

Tämä laulu tunki levylle kesken äänitysten. Ei nukuttu yön yli ja pohdittu järkeviä. Yhtään ei kaduta. Iloisia olemme laulun epäsuorista päähenkilöistä.

Aluksi tästä piti tehdä kuuden akustisen kitaran vauhtipala, mutta sitten Matti löysi vetopasuunan ja taskutrumpetin. Ne veivät koko porukan jonnekin meksikolaisen päiväkodin vanhempainiltaan.

Sanoitushan kertoo vauhdikkaista tyypeistä, jotka tekevät huimapäisiä temppuja. Kunhan vaan isä tai äiti on laastarietäisyydellä.

6. Kuinka bumerangia heitetään?

Kyllä tämä sanoitus on pohjimmiltaan kunnianosoitus ja hatunnosto kaikille niille ihmeellisen uutterille kavereille, jotka jaksavat treenata taitojaan pianossa, sellossa, kanteleessa, puhaltimissa, rummuissa, jalkapallossa, hiihdossa, skeittauksessa, shakissa, jonglöörauksessa, tanssissa, eukonkannossa, saunomisessa, avantouinnissa jne.

Sävellyksessä kiehtoi jumittava sointukierto, mistä ei hevillä irti päästy. Eikä popilla eikä iskelmällä. Rokilla mentiin.

7. FC-Vilkkilä

Tämä on yksi Kimmon monista lempisävellyksistä jo vuosien takaa. Tätä on esitetty lähes kymmenen vuotta sitten keikallakin. Provinssirockissa. Silloin tämä oli nimeltään Kekkosen Pentti ja siinä laulettiin arkeologisten kaivauksien perusteella lähes samoista asioista kuin nytkin. FC-Vilkkilä on se jalkapalloseura mistä monet lupaavat potkupalloilijat aloittavat uransa. Tyypillistä pelityyliä edustaa se, että kaikki pelaajat juoksevat ampiaisparvena pallon perässä – vielä silloinkin kun se on jo jonkin aikaa ollut sivurajan ulkopuolella. Jos pelataan hiekalla niin vähintään pari pelaajaa (maalivahdit) tekevät joutessaan hiekkakakkuja. Nurmikentällä taas useampikin pelaaja nyhtää nurmea irti ja ilahduttaa pelikavereitaan ruohosilpulla.

Hieno laji. Kestää reggaen ja skaankin.

8.Pikku-Maija

Tässä ollaan vähänpaljon lainaushommissa eli Pikku-Matin autosta napataan moottori ja korjataan se roudausteipilla. Tuolla joka-kodin-tärkeällä-tavaralla. Ihan lyhyt piti tämän laulun olla, kunnes Hannu valmisti progesoolon, joka kestää pidempään kuin varsinainen laulu. Ei mitään tolkkua ja hetikös orkesteri innostui.

9. Nalle-blues

Bluesmusiikissa hidastellaan ja toistellaan. Bluesissa joku lähtee ja toinen jää kaipaamaan. Orffien bluesissakin tehdään niin. Toisaalta bluesissa(kin) voi kiihdytellä, jarrutella ja tökkiä. Niin tässäkin.

Alkutilanne on sanoituksellisesti synkeä: Laulun päähenkilö herää ja vuosikausia uskollisesti palvellut unikaveri on hävinnyt …
Tästä on You Tubessa video.

10. Suutari

Perinnekansanmusiikillinen tarina ja soitto, mutta tässä päivässä koitetaan killua.

11. Synttärit

Tämä luiskahti jatsin puolelle, mutta varovasti. Jatsista kun ei koskaan tiedä, juuri kun luulee olevansa niin jatsia että – niin seuraavassa hetkessä ollaankin jo humpan siivellä.

Sanoitus toteuttaa yhden 120 senttisen sankarin suunnitelman täydellisistä synttäreistä.

12. Juhlien jälkeen

Synttärit ja muutkin kekkerit ovat hauskoja ja pienemmästäkin syystä juhlat kannattaa järjestää.

Aika hieno tunne on monesti myös onnistuneiden juhlien jälkeen. Tämä laulu koettaa kiikkua siinä hetkessä. Tarkkana piti olla ettei soittanut liikaa.

13. Soittokärpänen

Sävellys vähän outoilee ja viipyilee. Kummallisuudellaan tämä Orffit tainnutti.

Sanoitus kerää kodin kaikki pienet vipeltäjät samaan bändiin.

Laulussa lauletaan, että tämä laulu pian You Tubessa soi… no, siihen Orffien videovastaava ei ole pystynyt. Jos innostut, voit tehdä tästä videon. Orffit luonnollisesti palkitsee vaivan ruhtinaallisesti… tai ainakin antaa tassua ja seuraavan levyn. Onkohan se vähän vai paljon?

14. Late

Tämä laulu on yli kymmenen vuoden takaa, mutta surullisuutensa vuoksi Orffit eivät ole sitä aiemmin tohtineet julkaista. Nyt orkesteri löysi tarvittavan rohkeuden. He ajattelivat laulun tuovan myös lohtua. Roosa ja Pate lisäsivät sovitukseen puuttuvat palaset.

15. Kummaakin kummempi

Sävellys yrittää olla iisi, rento ja huomaamaton. Se tahtoo tehdä tilaa sanoitukselle, jossa erilaisuuteen törmännyt päähenkilö pohtii kohtaloaan. Sanoitukseen lienee vaikuttanut joidenkin vellihousujen kiusaamistaipumukset. Varmaan kiusaajillakin on syynsä kiusata, mutta ei ne hyviltä syiltä vaikuta

Tämä kappale opetti Orffien amatööribasistia nöyrtymään. Seuraavalla levyllä täytynee pyytää oikea basisti apuun.

16. Tuulen pojat

Sen ison myrskyn jälkeen Orffit pysähtyivät huoltamolle jossain Keski-Suomessa. Kaffittelun jälkeen yksi kolmesta katseli kaatunutta metsää ja kirjoitti kaffikuitin taakse kansanlaulumaiset sanat. Vähän leikitteli jylhällä tyylillä hän. Pari vuotta myöhemmin toinen kolmesta oli säveltänyt ne.

Yhdessä kaikki kolme halusivat lopputuloksen kuulostavan kansakoululaululta. Kevätjuhlassa he tämän soittaisivat, jos kevätjuhlassa soittaisivat. Ehkä soittavatkin (vink, vink – ota keikkamyyntiin yhteyttä, hih).