Orffia aloittelijoille
Hannu
on rummuttaja. Koputtelee kaikkea mistä ääni lähtee. Keikalla hän soittaa puulaatikkorumpuja (bassorumpucajon +virvelicajon), hiekkasankoa ja nyckelpulkkaa. Lisäksi hän saattaa innostua soittamaan kitaralla tangoa tahi kanteleella kalavaletta! Hannu on orkesterin kolmanneksi paras laulaja – omasta mielestään. Hänellä ei ole propellia, mutta hän on sopivan paksu ja parhaassa iässä kuten katto- kassinenkin. Hän tykkää puolukkahillosta ja muistakin sellaisista asioista, joissa kirpeys taistelee makeuden kanssa!Kimmo
on kitaransoiton Peppi Pitkätossu ja Asterix. Rohkea ja pippurinen; ei niin vaikeaa sooloa olekaan, mitä hän ei yrittäisi. Yrittämisestä saa tässä orkesterissa muutenkin papukaijamerkin! Kimmo tekee myös mandoliinilla mitä mandoliini haluaa. Hän on bändin laulaja, mutta ei tee siitä suurta numeroa. Kimmo on perustanut Hannun kanssa kuntoilukerhon, jossa Matti toimii maskottina. Kimmo potee satunnaisesti autokuumetta, mutta kannattaa silti linja-autoilua tahi kimppakyyteilyä.Matti
on puhaltaja. Hän saa soimaan ainakin saksofonin, tinapillin ja huuliharpun. Hän osaa myös puhkuttaa haitaria ja tehdä vaativia temppuja. Laulajana hän pärjäisi vaikka rakennushommissa – ääni on kakkosnelosen ja kukkatapetin välimaastossa! Matilla on kotona taskutrumpetti, jolla hän saa naapurit virkeiksi. Pianonsoitosta hän tapaa sanoa: - Mustilla koskettimilla pääsee Kiinaan! Lisäksi Matti tuntee nuotit – nuo kummalliset käppyrät, tästä orkesterin muut jäppendaalit ovat hänelle vilpittömän kateellisia!Historffiaa eli orkesterin alkutaipale:
Arkeologisten navankaivelujen perusteella voidaan Orffien syntymästä sanoa, että melko varmasti ja ehkä. Lisäksi tiedetään huhupuheiden perusteella, että kyllä, kai ja voi olla! Lähes oikeasti Orffien asumapaikkojen tutkijat ovat katkenneista kitarankielistä pystyneet ennustamaan menneisyyttä seuraavasti...Tutkijat kirjoittavat: Vuonna -94 Matti ja Kimmo soittivat koulunsa puffetissa lastenlauluja lastentarhaopettajaopiskelija ystävilleen. Keksivät hiukan huumorimielessä itselleen nimen "Tohtori Orff & Herra Dalcroze". Ajattelivat, että onpa ihmeellisen vaikea nimi. Niinpä. Epähuomiossa nimi jäi bändin nimeksi ja vakiintui. (Kunnes keväällä 2011 bändin lempinimi -ORFFIT- astui valoon!)
Samoihin aikoihin paitsi vähän aiemmin -93, ja toisaalla Hannu teki lastenlevyn "Tilitants:Tyytiti". Osa levyn lauluista asettui Matin ja Kimmon ohjelmistoon. Kesällä -96 Matti ja Kimmo pääsivät esiintymään Kaustisen kansanmusiikkijuhlille. Sinne moottoripyöräili myös Hannu uimaräpylä takapoksissa. Kaupasta haettiin pahvilaatikoita, tehtiin rummut, treenattiin hiukan, epäröitiin ja emmittiin, mutta lopuksi uskaltauduttiin esiintymään. Ensin illalla klo 23 lähinnä aikuisille, mutta seuraavana päivänä oikeasti lapsille. Kokemukset olivat hurmaavan rohkaisevia! Tällä tavalla Tohtori Orff & Herra Dalcroze aloitti yhteisen monimutkallisen matkansa, lähes vahingossa.
Nyt (keväällä 2011) 8 levyä, ja yli 2000 keikkaa myöhemmin he ajattelevat: -
"Kävipä duuri!"
